Puutarhakasvien biodynaamisten siementen käytön edistäminen ammattiviljelyssä

Projekti vuosina 2004-2005

Projektin tausta

Biodynaaminen yhdistys teki Gyllenbergin rahoituksen turvin vuonna 2002-2003 projektin “Puutarhakasvien biodynaamisten siementen käytön edistäminen ammattiviljelyssä”, jonka tavoite muun muassa oli selvittää biodynaamisten lajikkeiden soveltumista Suomeen. Yhdistys toimi tehtävän haastavuuteen nähden vähin varoin, mutta tulokset olivat varsin hyviä, kiitos monien biodynaamiseen liikkeeseen kuuluvien talkootyön. Luomusiemenkysymys ja biodynaamiset lajikkeet saivat yhdistyksen toiminnan avulla näkyvyyttä. Esimerkiksi ruotsalaisen Lindbloms Frön siementilausten välittäminen viljelijöille toi ko. lajikkeet “saatavilla oleviksi” ja ne voitiin laittaa KTTK:n luomulisäysaineistolistaan. Ko. firmassa on laaja valikoima luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti viljeltyjen ja jalostettujenkin vihanneslajikkeiden siemeniä. Täältä löytyy vuoden 2002 lajikekokeiden tuloksia. Vuosina 2004-2005 jatkettiin lajikekokeita, siementuotantoa ja siemenpäivien järjestämistä.

Projektin tavoite

Projektin tavoitteena oli tukea yksittäisiä yhdistykseen kuuluvia viljelijöitä puutarhakasvien biodynaamisten siementen käytössä ja laaduntarkkailussa, mahdollistaa luonnonmukaisen lisäysaineiston biodynaaminen vaihtoehto Suomessa sekä edistää Suomen omaa puutarhakasvien biodynaamista siementuotantoa ja jalostusta.

Projektin toiminta vuosina 2004-2005

A) Lajikekokeet tiloilla biodynaamisista ja avopölytteisistä lajikkeista
Vuosi 2004 oli siemenprojektin lajikekoetyön kannalta epäonninen. Muun muassa ylenpalttiset sateet pilasivat useammankin kokeen eikä vertailukelpoisia tuloksia saatu.

Mervi Lehmusoksa ja Johanna Nordblad tekivät Överbyn koulutilalla Espoossa osana päättötyötään porkkanan ja punajuuren lajikekokeita biodynaamisilla jalosteilla. Työ jatkui 2005 vihannesten siementen kasvatuksella. Kesän sateisuudesta johtuen tulokset jäivät vaatimattomiksi, koeala hukkui sateeseen.

Ville Korpelainen teki Korpilahdessa onnistuneen porkkanan lajikekokeen. Erkki Laukkanen teki Viittakiven puutarhassa Hauholla punajuuren lajikekokeen, joka epäonnistui jatkuvan sateen takia, punajuuret eivät yksinkertaisesti kasvaneet. Arto Kiiskinen viljeli Rihun tilalla Heinola kk:ssa porkkanan eri lajikkeita, mutta koe korjattiin muun sadonkorjuun mukana eikä tuloksia saatu kirjatuksi ylös. Jukka Jormola kokeili Maurilan tilalla Vantaalla porkkanan venäläisiä lajikkeita. Sielläkin harjoittelija nosti koealan huomioimatta lajikemerkintöjä.

Vuonna 2005 Pirkko Okkonen teki porkkanan lajikekokeen puutarhapalstalla Helsingin Fallbackassa.
Arto Kiiskinen viljeli biodynaamisten vihannesten eri lajikkeita.

B) Tutkimus siemenviljelyn onnistumisesta Suomessa
Vuonna 2004 Mervi Lehmusoksa ja Johanna Nordblad viljelivät lajikekokeessa Överbyn koulutila seuraavan vuoden siementuotantoa varten istukkaita. Arto Kiiskinen viljeli Rihun tilalla Heinola kk:ssa porkkanan, punajuuren ja palsternakan istukkaita vuoden 2005 siementuotantoa varten. Jukka Jormolan tilalla varauduttiin myös mahdolliseen siementen kasvatukseen vuonna 2005 ja siksi juuresten listiminen tehtiin kasvupiste säästäen.
Kesällä 2005 Mervi Lehmusoksa ja Johanna Nordblad viljelivät Överbyn koulutilalla porkkanan siemeniä. Omat istukkaat mätänivät jo edellisenä syksynä, koska kesä oli hyvin sateinen ja juuresten laatu siksi huono, mutta siemenviljelyä varten saatiin uusia istukkaita Jukka Jormolalta. Myös palsternakan ja punajuuren siementen viljelyä yritettiin mutta Jormolaltakin saadut istukkaat mätänivät ennen kasvuun lähtöä. Kokeen raportti ei ehtinyt valmistua projektin loppuun mennessä.

Arto Kiiskinen viljeli porkkanan, punajuuren ja palsternakan siemeniä. Palsternakasta mätänivät lähes kaikki istukkaat ennen kasvuun lähtöä, mutta sentään muutamista saatiin siemensato. Myös punajuuren istukkaista tuhoutui osa.

C) Siemenpäivät 2 x vuodessa
Järjestimme vuoden 2004 keväällä ja syksyllä luomusiemenpäivän. Keväällä perehdyimme luomusiemenpakkaamon vaatimuksiin sekä itämisen edellytyksiin. Taiteellisena osuutena havainnoimme piirtämällä sarjakukkaisten siemeniä ja lausuimme kylvörunoa kalevalaisittain. Valmistauduimme myös tulevaan kasvukauteen ja valitsimme istukkaita. Seinillä oli näyttely Myllylähteen siemenpajan ensiaskelista ja P. Okkosen siemenviljelykokemuksista.

Syksyllä mm. Mervi Lehmusoksa ja Johanna Nordblad esittelivät lopputyötään. Piirsimme Liisa Hertelin johdolla sarjakukkaisten kukkia. P. Okkonen kertoi siementen varastoinnista. Arto Kiiskinen ja Jukka Jormola kertoivat kesän siemenviljelykokemuksistaan.

Kevään 2005 siemenpäivä siirrettiin kesällä tehtäväksi retkeksi Rihun siemenviljelyksille. Christina Henatsch opasti käytännössä ylläpitojalostuksen periaatteisiin ja kertoi Dorian Schmidtin kehittämästä biodynaamisen jalostuksen menetelmästä. Syksyn siemenpäivä siirrettiin alkuvuoteen 2006, jolloin samalla voitiin pitää siemenprojektin loppuseminaari. Arto Kiiskinen kertoi vuoden 2005 siemenviljelyn kokemuksia ja näkemyksiään eri lajikkeista. P. Okkonen esitteli hankkeen vaiheita ja tuloksia sekä tekemänsä kesän 2005 lajikekokeen tuloksia. Valitsimme siemenhinnastoista uusia avopölytteisiä lajikkeita tutustuttavaksi ja teimme yhteisen siementilauksen. Lopuksi teimme eurytmiaa.

D) Tiedotus
Siemenprojektin toiminnasta tiedotettiin jäsen- ja viljelijäkirjeissä sekä nettisivuilla. Demeteriin kirjoitettiin artikkeleja. Lisäksi hankkeesta kerrottiin Luomumessuilla Helsingissä sekä luennoilla eri oppilaitoksissa. Kesän 2004 kokeiden epäonnesta johtuen ei niistä ei erikseen raportoitu.

Projektin tuloksia

KTTK:n luomulisäysaineistolistalla oleminen toi luomulajikkeet viljelijöiden tietoisuuteen. Yhdistyksen tavoitteena oli toimia pioneerina siten, että ennen pitkää joku firma ottaisi työn itselleen. Vuonna 2005 alkoi Elomestarit Oy välittää puutarhakasvien biodynaamisia ja luomulajikkeita Suomessa. Niinpä
Puutarha ja kauppa lehdessä 4/ 2006 kerrottiin, miten vihannesten luomusiemeniä alkaa olla jo aika hyvin siemenfirmojen listoilla. Toisaalta biodynaamiset puutarhaviljelijät ovat nyt myös tottuneet tilaamaan siemenensä suoraan Bingenheimista, Lindbloms Fröltä tai Rein Saatista Sveitsistä. Suomessa aiemmin vain saksalaista syntyperää olevat, biodynaamisilla viljelmillä toimivat viljelijät tekivät niin.

Biodynaamisten lajikkeiden osalta punajuurilajike Rote Kugel on pidetty. Sen sijaan porkkanalajikkeet ovat yleiseen ammattikäyttöön liian epätasaisia. Ne vaativat erittäin hyvän viljelytekniikan ja harvan kylvön, jotta ulkoinen laatu pysyisi hyvänä. Muuten 2. luokan osuus nousee helposti 30 %:iin. Mutta liikkeen pyrkimyksiin sitoutunut biodynaaminen viljelijä voi nostaa lajikkeiden muut ominaisuudet etusijalle, ja viljellä niitä sen takia. Kotikeittiössä porkkanoiden epätasaisuus ei niin haittaa, ja toisaalta suurkeittiöön käyvät myös suuret porkkanat.

Rodelika on useimmiten erittäin hyvän makuinen, mutta jotkin kuluttajat vierastavat sen nantes-tyypistä erottuvaa rakennetta. Porkkana on raakana kova eikä rapea ja mehukas kuten ne. Toisaalta Rodelikaan tottunut kokee Nantekset vetisiksi ja mitään sanomattomiksi Rodelikan täyteläisen maun rinnalla. Keittolaatu on erittäin hyvä. Rodelika myös säilyy hyvin. Suurin osa lajikkeeseen paremmin tutustuneista aikoo viljellä sitä talvilajikkeena. Aikaisempia lajikkeita etsitään uusista Demeter-lajikkeista,esim. Nantes 2 Milan kiinnostaa. Vuoden 2004 lajikekokeista ainoan onnistuneen mukaan Milanin sato oli Demeter-lajikkeista paras, luomuhybridi Magno F1 ollessa satoisin. Vuoden 2005 lajikekokeessa Milan ei vaikuttanut mitenkään erityiseltä mutta viljelijät pitivät siitä sen aikaisuuden takia. Kiiskisen tilalla se vaikuttaa lupaavalta.

Robila on osoittautunut huonosti säilyväksi ja siksi Arto Kiiskinen aikoo luopua sen siementuotannosta. Robilan sato on myös usein luvattoman huono. Noin joka toinen vuosi se kasvaa huonosti. Toisaalta sen muoto sylinterin mallisena lajikkeena on tutumpi kuluttajille ja parhaimman makuiset porkkanat on olleet Robilaa. Maku kuitenkin vaihtelee paljon.

Narome ei saavuttanut suosiota. Se kärsii vähäisestäkin varjosta niin, että kasvattaa vain lyhyen paksun juuren. Sen mallisille porkkanoille ei ole Suomessa kysyntää.

Luomuhybridi Magno F1 osoittautui myös aikaisempien vuosien (2002-2003) kokeissa hyväksi, mutta koska projektin tarkoitus oli keskittyä biodynaamisiin avopölytteisiin lajikkeisiin, sitä ei tutkittu pidemmälle.

Venäläisiä lajikkeita viljellyt Jukka Jormola havaitsi, että lajikkeita on hyvin erityyppisiä, kirjo on valtava. Harjoittelija teki vahingossa tyhjäksi tarkemman analyysin nostaessaan kaikki porkkanat samaan läjään.

Kuten jo aiemmin tilakokeissa havaittiin, ovat muutamat biodynaamiset papulajikkeet ja Maravelle de Verona salaatti osoittautuneet hyviksi. Salaattia voi viljellä kesälajikkeena, joka on tervetullut ominaisuus. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että papujen kasvutapa on turhan lamoava parhaisiin tavanomaisiin lajikkeisiin nähden, mutta makua kiitellään (Marona). Tosin Butterzart-vahapapu ei vastannut odotuksia. Uchiki Kuri kurpitsalajikkeesta on pidetty paljon.

Kotimainen siementuotanto on saatu hyvään vauhtiin. Porkkanan siemeniä on tuotettu vuosittain 1-2 kg ja palsternakan siemeniä 0,5- 1 kg. Suomessa viljellyn Rodelikan laatu on parantunut ja itävyys on parempi kuin saksalaisen siemenen. Myös kotimaista punajuuren, papujen ja salaattien siementä on viljelty. Punajuuren siemenviljely aiheutti sen, että sokerijuurikkaan geenimuunneltujen lajikkeiden tulo Suomeen ei ole niin helppoa. Beta-kasvien siitepöly kun leviää tuulen mukana laajalle. Myös MMM:n asettaman rinnakkaiselotyöryhmän täytyi ottaa tämä huomioon.

Siemenpaja-projekti ei tällä hetkellä etene, koska sitä Myllylähteellä vetänyt henkilö muutti Saksaan. Myllylähde toivoo, että sinne tulevista uusista ihmisistä joku kiinnostuisi siemenpajatoiminnasta jatkossa.
Tällä hetkellä pakkaamo pakkaa vain viljatuotteita, mutta sen toiminta on helposti laajennettavissa myös siemeniin.

Projektin arviointia, kehittämisideoita

Vuosi 2004 oli koetoiminnan kannalta epäonninen. Lajikekokeet hukkuivat sateeseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Lajikekokeet opettivat kuitenkin epäonnistuessaankin sekä niiden tekijöitä että ohjaajaa. Siemenpäivillä huomasi selvästi, miten myös kuulijoiden kiinnostus kokeiden tuloksiin ja niiden arviointiin lisääntyi vuosien varrella, kun kokeiden teko- ja esitystapaan harjaantui ja lajikkeet tulivat omakohtaisesti tutuiksi.

Siemenpäivillä syntyi yhteinen pyrkimys tutustua myös muihin kasveihin kuin nyt kokeissa olleisiin ja teimme yhteistilauksia sekä niistä että vielä kehitettävinä olevista porkkanalajikkeista niiden jalostajille. Biodynaamisen linjan opiskelijat ovat olleet innolla mukana siemenpäivillä ja niiden järjestelyissä. Projektissa tehtyä materiaalia on käytetty koulutuksessa sekä Snellman-korkeakoulussa että muissa oppilaitoksissa.

Lajikekoetoiminnassa tuli esiin, että tilojen ja varsinkin niiden harjoittelijoiden sitouttaminen ja ohjaus tilakokeisiin on erittäin tärkeää, ettei sadonkorjuun hässäkässä menetetä mahdollisuuksia kokeen tuloksien arviointiin kuten nyt monesti kävi. Tiloilla pitäisi koko tilan väelle pitää erillinen tiedotus-tapahtuma kokeisiin ja sen pyrkimyksiin liittyen.

Suomalainen vihannesten siemenviljely on osoittautunut mahdolliseksi myös porkkanan osalta, josta etukäteen arveltiin olevan vaikeaa saada kunnollista siementä. Nyt haasteena on kehittää puintitekniikka sellaiseksi, että kotimainenkin siemen toimisi kylvökoneessa moitteettomasti. Palsternakan siemen on osoittautunut kaikista haasteellisimmaksi, koska siitä on saatava uutta siementä joka vuosi. Siemen säilyttää itävyytensä vain yhden vuoden ja istukkaiden säilyminen seuraavaan kasvukauteen on epävarmaa. Muiden kasvien osalta siemenviljelyn onnistuessa saatu hyvin runsas siemensato aiheuttaa sen, että välivuodet siementuotannossa eivät haittaa. Siemeniä on viljelty myös pavusta ja salaatista.